Tämän päivän Iltalehdessä Osmo Soininvaara pohdiskelee Suomen armeijan tarpeellisuutta ja esittää varsin hienosti, että väkimäärää voitaisiin kutistaa kolmanneksella.

Sinänsä erittäin ajankohtaista, koska minun olisi pitänyt mennä viikko sitten suorittamaan asepalvelustani, mutta onnistuin lykkäämään sitä vuodella käsivammani takia. Useasti olemme kavereideni kanssa puhuneet/väitelleet armeijan tarpeellisuudesta ja olenkin usein toivonut, että jollain tuolla arkkaatianmäellä olisi tarpeeksi munaa puuttua tähän Suomen pahimpaan epäkohtaan.

Sanotaan, että on onni syntyä vapaaseen Suomeen. Mitä vapaata siinä on, jos jossain vaiheessa elämää joudun uhraamaan 6-12 kuukautta asepalvelukseen, jota vastustan henkeen ja vereen. Toinen rangaistusvaihto olisi sivari, mutta jälleen, 13 kuukautta vapauden ja ansiotulojen menetystä. Ja mikä parasta, tarjotaanhan meille vapaassa Suomessa myös kolmas vaihtoehto, eli totaalikieltäytyminen, jota seuraa näytösmäinen oikeinkäynti ja vankilareissu. Se siitä vapaasta Suomesta.

Toivottavasti nämä Soininvaaran puheet herättävät keskustelua ja saavat ihmiset ajattelemaan, tarvitsemmeko todellakin näin suurta armeijaa, joka meillä nyt jo on. Ja mitä Suomen armeija tekee kaltaisillani, jotka eivät ole innostuneet tästä laitoksesta, joka kouluttaa tappamaan.