Joskus toivoisi, että ei olisi ikinä herännyt kuluvaan päivään.

Pari viimeistä päivää on mennyt Heidin kanssa ja meillä on ollut mahtavaa, kuten eilen illalla. En muista milloin minulla olisi ikinä ollut niin hauskaa. Mutta ei tänään enään.

Tultuani aamulla kotia oli aika suunnata suihkuun peseytymään. Suihkusta tullessani kotiin oli tullut isukki, jonka naamalta luki, että kaikki ei ollut ei hyvin – hän oli osunut meidän rakkaaseen 13-vuotiaaseen koiraamme Anaan. Ei hän sitä itsekkään tajunnut kuinka hän siihen oli voinut osua pihatiellä, mutta pihalla makasi rakas karvaturrimme, ollen vielä hengissä. Vähitellen hengitys kuitenkin hiipui…

Hyvää jatkoa meidän rakkaalle perheenjäsenellemme.