Jottei liian synkistelyksi menisi, niin kuuluu eloon jotain positiivistakin, sillä reilut parisen viikkoa sitten aloitin työskentelyn Oulun Taidemuseolla, lähinnä infotiskillä istuen ja yleismiehenä toimien. Eihän palkka kummoinen ole, mutta saa hieman rytmiä elämään pitkän työttömyyden jälkeen.

Koska olo ei juuri nyt kovinkaan juhlava ole, niin kädessä on loppuviikon mittainen F43.0 -paperi ja tarkoituksena on loppuviikosta suunnistaa jälleen kotikonnuille.

Ps. Liittyen edelliseen vierailuuni Nivalassa, niin käsivarsi kuumalla kiukaalla on tuskallinen kokemus.

Kesäihminen kun olen, niin joulukuu on sujunut suhkot pitkäveteisesti odottaen ensi kesää, mutta mukaan on mahtunut niin isäni 60-vuotiasjuhlat, Jukan ja Saanan muuttoapuna oleminen Imatralle, useammat pikkujoulut sekä kavereiden tuparit.

Tämän jouluaaton vietin poikkeuksellisesti omissa oloissani täällä Oulussa, sillä miellän lähinnä ahdistavaksi ”pakollisen” yhdessäolon perheen kanssa sekä holtittoman rahantuhlauksen. Varsin tylsää ja ahdistavaa oli, mutta niin se olisi ollut myös kotonani Nivalassa, tosin sillä erotuksella, että nyt olisi suuri hinku päästä takaisin tänne Ouluun.

Nyt kun blogi on jälleen linjoilla, niin kirjoitustahti kiivastukoon jälleen vielä ennen vuodenvaihdetta :)

Viimeksi kävin kotikunnassani viime jouluna, joten luonnollisesti oli aika vierailla myös isovanhemmillani, mutta kuten arvata saattaa, niin aika alkaa tehdä tepposia ikäihmisille ja varsinkin vaarini oli varsin kuihtunut viime näkemästä ja kuulinpa myös, että hän on sairastanut munuaissyöpää jo 16 vuotta. Isän äitiä oli tarkoitus maanantaina käydä tervehtimässä, mutta aikataulun pettämisen vuoksi tämä jäi tekemättä.

Lauantaina olikin vuorossa itse hääjuhla Nivalan kirkossa, joka oli onneksi varsin lyhyt, sillä en todellakaan mikään kirkkofani ole. Ruokailemaan ja muun hääohjelman pariin siirryimme Pyssyhoviin ja onnistuneesti taskumatti auttoi jaksamaan siihen asti, että vanhempi väki siirtyi pois ja me muut halukkaat jäimme tyhjentämään juhlajuomavarastoa sekä saunomaan.

Torstaina olikin jo aika aloittaa valmistelut Qstockia varten perinteisesti puistoilun merkeissä Hollihaassa ja perinteisesti juhlat jatkuivat aina aamuun asti. Itse perjantaina ei niin hyvissä merkeissä alkanut, sillä jo keskustan ohitettuamme tajusin, että olin jälleen jälleen kadottanut puhelimeni, edellisestä puhelimen katoamisestakaan ei kerennyt kulua kuin noin kuukausi, mutta en antanut tämän haitata tunnelmaa.

Varsin leppoisissa merkeissä koko perjantaina sujuikin, mutta enää festareiden toisena päivänä lauantaina minusta ei ollut enää juhlijaksi, joten koti-ilta tästä lauantaista muodostoi.

Loppuun vielä kokonaisuudessaan keskustelu n. klo 5 lauantaiaamuna:

Tuntematon ihminen: Onko teillä rahaa?
Minä: No eipä ole
TI: No ota tuosta

Ja näin helposti tuli 20 euroa tienattua.

Tämänkin vuoden joulu vierähti jälleen kerran kotioloissa Nivalassa. Vaikka kotona on aina mukava käydä, niin haittapuolena on se, että suurinosa Nivalalaisista tutuistani on jouluna jossain muualla viettämässä joulua, joten tietty tekemättömyys vaivaa. Mutta kyllä kinkku kaiken korvaa.

Vaikka jälleen kerran sovimme perheen kanssa, että lahjoja ei osteta, niin minä ja siskoni olimme ainoita, jotka tästä sopimuksesta pitivät kiinni, sen verran runsaat olivat lahjakasat, sisältäen mm.

• Canon EOS 400D -digijärkkäri
• Kirjoja
• Rahaa ja lahjakortteja
• Vaatteita, mm. uusi huppari
• Taulun
• Ja uskomattoman paljon muuta

Jälleen kerran iski huono omatunto, kun itselläni ei ollut antaa mitään takaisin.

Mutta viime aikoina on muutoin todella tyytyväinen meno. Koulu on lähtenyt varsin hyvin käyntiin ja täällä Oulussa on käynyt vanhoja tuttuja eri puolilta Suomea – rahaa onkin vain mennyt siihen malliin myös, koska vanha suomalainen sananlaskukinhan sen sanoo – hauskaa ei voi olla ilman viinaa.

Mutta tämä lähtee jälleen nyt takavasemmalle potemaan flunssaa.

Lauantaina 2.12 suunnistimme porukalla Raaheen viettämään Jauhiksen pikkujouluja. Mahtava meininki ja karaoke raikasi, mutta illan pilasi se, että en saanut talvitakkiani baarin narikasta enään pois. Olimme siis kaverin kanssa laittaneet samaan narikkaan takin, mutta hän lähti jo aiemmin pois, niin hän oli samalla antanut narikkalapun takaisin. Vaikka kuinka yritin kertoa tuntomerkkejä, takki jäi saamatta ja on siellä edelleenkiin. Harmi, ainoa talvitakkini.

Sunnuntaina matkasimmekin takaisin tänne Ouluun ja yllätyshän ei ollut suuri, että maha kaipasi hieman sapuskaa. Varsin tavallista, mutta seuraavat tapahtumat ovat itselleni vieläkin hieman hämärän peitossa. Nousin sohvalta lautanen, puukko ja haarukka kädessä ilmeisesti jotenkin huonosti, sillä palatessani olohuoneeseen, aloin ihmettelemään miksi housuni tuntuvat niin mahdottoman märiltä. Lahjetta ylös ja verenpeitossahan koko jalka. Pyyhkeillä äkkiä sitomaan ja puhdistamaan, mutta varsin teurastukselta täällä silti näytti. Haava ei tosiaankaan ole iso, mutta ilmeisesti osui verisuoneen, sillä sen verran ahkerasti verta jaksoi valua. Lääkärissä en ole vieläkään käynyt, mutta kenties pitäisi, sillä jalalla ei pysty kunnolla astumaan ja aina laastarinvaihdon yhteydessä tulee huomattua, että vertahan haava on taas vuotanut.

En anna pienten haavojen haitata menoa, joten muutaman tunnin kuluttua olinkin jo matkalla vierailulle Nivalaan. Tiistaina suuntasinkin jo Riinan ylioppilasjuhliin, joten onnittelut vielä kerran. Ja jatkot luonnollisesti baarissa, samoin iso osa rahoistani :(

Seuraavat päivät sujuivatkin varsin rauhalliseen tahtiin leväten ja syöden hyvin, kunnes jälleen koitti perjantai ja lauantai, juhlaa juhlan perään ja matka sunnuntaina takaisin Ouluun ei ollut kovinkaan kiva päähäni pesiytyneiden kääpiöiden takia.

Toisen kuin aiemmin arvelin, loppujen lopuksi pääsinkin matkalle kohti Nivalaa, tosin junalla. Miika tuli matkalle mukaan ja matka kohti Ylivieskan juna-asemaa alkoikin. Sattumalta samaan vaunuun tuli myös Kati, joten rattoisa matka ravintovaunun tuotteiden turvin oli taattu. Ylivieskasta Nivalaan pääsimme onneksi Anskun kyydillä ja samantien suunnaksi Rikun kämppä. Pyhänä tarkoituksena oli suunnistaa kyseisenä iltana avattavaa Club 46:en, mutta omalta kohdaltani väsy valtasi minut jo hyvissä ajoin.

Aamulla koinkin peilin edessä varsin mukavat permenttitussi-hitleröinnit, mutta hyväksytetään se, että ne kuuluvat asiaan. Muutaman tunnin kuluttua olikin aika suunnata auton keula kohti Raahea, jossa olivat mm. Callen ja Sarin syntymäpäiväjuhlat. Hauskaa oli kaikilla ja uudestaan voisi ottaa vaikka samantien. Seuraavana päivänä olikin jo aika suunnata takaisin Nivalaa ja pohtia, miten pääsisin takaisin Ouluun. Onneksi sainkin kuulla, että isukkini olisi suunnistamassa Oulun lentokentällä maanantaina, joten kyytiongelma oli historiaa.

Rauhaisaa eloa ei kauaakaan kestänyt, kun koulunlopetushuumassani suunnistimme Anskun kanssa juhlimaan. Tarkoituksena oli tutustua aiemmin käymättömiin baareihin, mutta matkalla tuli törmättyä Olliin ja suunnistimmekin perinteisesti Kantikseen.

Ilta jatkui omalta osaltani aina aamu kahdeksaan ja sen tajusinkin, kun heräsin vasta torstai-iltana, vaikka tarkoituksena oli hoidella virastoasioita. Hienostihan asiat olisi voinut myös perjantaina hoitaa, mutta Niilo saapui Ouluun ja perinteisestihän olimme juhlakannalla Hevimestan suunnassa. Seuraavana päivänä sama jälleen jatkui, tällä kertaa Meijun kämpillä Kaakkurissa.

Tosin ko. Iltaa hieman synkisti se, että äitini oli joutunut OYS:in tarkkailuun, mutta onneksi mitään vakavampaa ei havaittu ja hän pääsi tänään maanantaina jo pois.

Eli tässä jälleen vallan perinteiseiä kuulumisia. Juhlimista ja lompakon keventymistä. Kenties jokin kaunis päivänä tässä tulee vielä rauhoituttua.

Alhaalla oleva kuva esittää mm. sitä, miten käy kun painonnostotanko tipahtaa pääsi päälle. Mutta pääasia, että hauskaa oli.

Myös viime viikonloppu vierähti jälleen Nivalassa ja pakko se on jälleen todeta, että viikonloppu on aivan liian lyhyt aika, kun pitäisi olla noin miljoonassa paikassa samaan aikaan. Ongelmaahan ei olisi, jos oma autoni toimisi ja pystyisin kulkemaan miten tahtoisin, mutta rahaongelmat pakottivat minut ottamaan rakkaan menopelini pois kilvistä. Kun en tätänykyä pysty maksamaan edes laskuja ajoissa, niin olisi auton korjaaminen, katsastaminen ja vakuutusmaksun maksaminen käynyt ylivoimaiseksi.

Ja senpä takia, myynnissä olisi autoni poppivehkeet. Lisätietoa WT:n sivuilta. Lähes kaikki tuotteet on ostettu Saksasta vuonna 2003, joten takuita ei ole enään voimassa