Niinhän sitä sanotaan, että vanhuus ei tule yksin – tämän sain huomata myös omassa perhepiirissäni.

Nyt jo päälle 60-vuotias isäni kaatui lenkkipolulla vuoden alkupuolella ja kun luut eivät ole enää mitä ne aikanaan olivat, niin hänen kätensä murtui kahdeksan ruuvin arvoisesti. Onneksi hoitaja löytyi omasta äidistäni, mutta vain hetkeksi.

Äitini on kärsinyt vatsakivuista viime kesästä lähtien ja vain kolmisen viikkoa sitten hänen haiman/vatsalaukun ympäristöstä löytyikin kasvain joka leikattiin viikko sitten 9,5 tunnin operaatiossa pois. Onneksi etäpesäkkeitä ei löytynyt ja muutoinkin leikkaus sujui ilman ongelmia, vaikka varsin massiivinen operaatio olikin.

Äidilläni on edessä vielä toinen viikko OYS:ssä palautuessa ja pitkä sairasloma, joten kotipuolessa Nivalassa onkin nyt kaksi vaivaista. Ei vanhuus tosiaan siis yksin tule :)

Vaikkakin nämä ovat ikävämpiä tapahtumia, niin kummankin toipuminen on hyvässä vauhdissa ja ainakin itselläni kevät on alkanut vaikuttaan mieleen jo vahvasti ja kaikinpuolin yleisfiilis on mitä erinomaisin.